tiistai 12. joulukuuta 2017

Lumikaaos Amsterdamissa




Maanantaina oli täällä Alankomaissa ihan punainen varoitus (värikoodeilla se kaikkein voimakkain) lumisateesta ja jäästä johtuen. Suomessa samasta määrästä lunta ei tietysti oltaisi oltu moksiskaan -paitsi jos se olisi ollut talven ensimmäinen myräkkä! Onhan se totta, että Suomessakin se ensimmäinen lumi aiheuttaa aina kaaoksen, vaikka myöhemmin joku kymmen senttiä tuprutusta ei tunnu missään.


Suomalaiset (vähän minäkin) naureskelivat täällä pienen lumisateen aiheuttamaa hötäkkää ja täkäläisten suurta hämminkiä talvikelin yllättäessä. Satamäärin lentoja oli joko peruutettu tai ainakin tuntitolkulla myöhässä, ihmisiä kehotettiin pysyttelemään kotosalla, jos ei ollut ihan pakko lähteä liikenteeseen, töitä tehtiin kotoa etänä,  kouluja suljettiin, junat ja bussit eivät kulkeneet.... Maa oli tosiaan hetken sekaisin. 




Tarkemmin ajatellen se on kuitenkin ymmärrettävää, koska olosuhteet Alankomaissa ovat normaalisti hyvin erilaiset. Talvirenkaita autoissa ei juuri tarvita, eikä kunnollista aurauskalustoa ole olemassakaan. Mitäs sellaisilla vesisateessa tekisi?! Koko systeemi on rakennettu ihan toisenlaisiin oloihin. Olisi kai aika mahdotonta ajatella, että Suomen kaltainen varustelutaso odottaisi jossakin varastossa koko vuoden ja olisi sitten nopeasti käyttöön otettavissa niitä yhtä tai kahta mahdollista hässäkkäpäivää varten.


Lapset, lapsenmieliset ja me suomalaiset osasimme kuitenkin ottaa taas tuosta tuprutuksesta ilon irti. Lumiukkoja nousi kuin sieniä sateella ja isoisät raahasivat lapsilauman iloksi puisia kelkkoja varastoistaan. Vaikka lumi oli märkää, se oli kuitenkin niin ihanaa!


Minä ehdin kameran kanssa kuvailemaan vasta hämärän laskeutuessa. Lumisade oli hiljalleen muuttumassa rännäksi ja vedeksi, sulaminen oli jo alkanut ja kaunein pehmeys kadonnut. Maisema oli kuitenkin virkistävän erilainen. Kanavillakin.

Tot ziens,
Leena

P.S. Luin, että Suomeenkin on luvattu lumipyryä. Toivottavasti teidän lumenne siellä säilyy valkoisena, ihanana ja pehmoisena vähän pidempään.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Pakolliset kaapissa



Satun blogissa (klik) tultiin kaapista ulos ja minäkin innostuin inventoimaan omia herkkujani, joita on oltava kotona. Tai niiden puuttuessa tulee pakollinen kauppareissu heti eikä melkein.

Tumma suklaa on ihan must. Paremman puutteessa menee täkäläinen, mielellään yli seitsemänkymppinen, mutta vielä enemmän tykkään esim. Fazerin ohuista kardemumma- tai sitruuna-inkivääri-suklaista. Nykyisin leivon aniharvoin, ja kaupan keksejäkin yritämme vältellä, joten suklaa on tavallisin herkku kahvin kanssa. Niin ja kunnon purkkaa pitää olla AINA ja lakua ja salmiakkiakin, vaikka niitä syödään nykyisin äärimmäisen säästellen.



Mutta oikeasti, muitakin juttuja kaapissa pitää olla.  Kirjaamisjärjestyseni taitaa vain kieliä jonkinlaisesta asioiden tärkeysjärjestyksestä ; )



Aamupalaksi on lähes aina oltava kaurapuuroa. Alkuvuosina raahasimme esimerkiksi Kuntokauraa tai Alku-kaurahiutaleita Suomesta, mutta nykyisin se on kyllä kokonaan unohtunut. Täkäläiseen puuroon heittelemme sekaan kauraleseitä ja täydestä menee. Minä pärjäisin välillä ilman puuroakin, mutta K:lle se olisi selvästi vaikeampaa.



Suomessa söimme usein Valion marjakeittoja puuron kanssa, mutta täältä ei ihan vastaavaa ole löytynyt. Sen tilalle ovat tulleet jokapäiväiseksi herkuksi tuoreet marjat. Lähes koko vuoden täällä saa kotmaisia marjoja. Nyt joulukuussa mansikoita ja karhunvatukoita.

Aamulla pitää ehdottomasti saada myös kahvia. Olemme vähän harmillisesti totuttaneet itsemme Nespresso-kapseleihin. Matkoilta palatessa olemme onnesta soikeina, kun saamme kotona taas sitä oikeata kahvia


Kahvin sekaan sekoitan aamuisin puoli mukillista lämmitettyä kauramaitoa ja se onkin nykyisin ihan välttämätön juttu meidän jääkaapissa. Etenkin Oatlyn barista-versiosta tulee ihan älyttömän hyvää, jos sen vielä vaahdottaa pikaisesti lämpimänä. Oi, mitä arjen luksusta! Aika kallistahan tuo kauramaito on, mutta kun me nykyisin asumme vain kahden aikuisen taloudessa, olemme todenneet, ettei se maata kaada.


Kaapeista pitää löytyä ehdottomasti myös maustamatonta jogurttia ja rahkaa. K syö laktoositonta, joten merkkejä on tasan yksi. Minä vähän vaihtelen, mutta jogurtti tai rahka ovat meillä lähes must. Joskus jokin soija-juttukin menee, mutta vain korvikkeena hätätilanteessa.


Pakollisia juttuja kaapeissa ovat myös rouhittu mustapippuri ja Pan-suola, jota raijaamme Suomesta, ja joita ilman ruoanlaitto on mahdotonta. No, kyllä meillä muutakin suolaa joskus käytetään esimerkiksi näppisuolana, mutta ruoan valmistuksessa ohjeeni ovat muokkautuneet pansuolan määrien mukaan ja kuvittelen, että se on terveellisempääkin.



Muita pakollisia juttuja ovat kausihedelmät, tomaatit, sitruunat -ihan ehdottomasti!!!-, sipulit ja valkosipulit, chili, inkivääri, hapankorput ja jonkinlaiset siemennäkkärit, juusto, monenlaiset pähkinät, pavut ja hyvä oliiviöljy.

Muuta jos puuttuu, saa puuttua. Silloin ei kauppaan ole niin kauhea hätä ja kauppareissua voi siirtää vaikka huomiseen.

Ehkä sellaiset ihan kamalan tarkasti merkkiuskolliset mieliteot ovat vähentyneet täällä muilla mailla ja korvaavia juttuja on pitänyt etsiä, halusi tai ei. Nykyään yritän ehkä enemmänkin välttää pakkausjätteen määrää, joka täällä näyttää olevan ihan jäätävää. Ehkä se oli sama Suomessakin, mutta vasta täällä olen todella herännyt siihen kamalaan roskamäärään, jonka tuotteiden lisäksi kaupasta kannan kotiin. Mutta se olisikin sitten ihan oman postauksensa ansainnut.

Reipasta joulukuun maanantaita. Täällä tuprautti eilen lunta ja nyt sitä ihmetellään. On se vaan niin harvinaista herkkua sammakoiden maassa ; )

Tot ziens,
Leena

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Nostalgia-ruokaa pikkujouluissa



Onnistuin tiistaina saamaan nuorimmaisemme kiinni puhelimella, kun hän oli parhaillaan ruokakaupassa suunnittelemassa itsenäisyyspäivän sapuskoita. Olivat tyttöystävän kanssa päätyneet porottomaan käristykseen. Hetken päässäni surisi tyhjää kunnes tajusin, että kai sellaista voi tehdä vaikkapa siitä sikäläisestä härkiksestä (vai mikä se nyt olikaan). Yhtäkaikki, minulle vakuutettiin, että hyvää tulee kun sitä syö puolukkasurvoksen ja perunamuusin kera. 

Ihanaa, että laittavat itse hyvää kotiruokaa!!

Kerroin samalla, että meillä oli täällä Amsterdamin kotona tiistai-iltana Sinterklaas-juhlinnan kunniaksi varsinaista hipparuokaa. Söimme nimittäin pikkujouluisissa tunnelmissa yhtä kuopuksemme lapsuuden lempimurkinaa. Silloin kyllä vielä valmistimme sen aina ihan tavallisena jauheliha-versiona. Härkiksistä ei silloin parikymmentä vuotta sitten tiedetty mitään ;). 

Ja myönnettävä on, että tiistainakin käytin vähärasvaista jauhelihaa, vaikka se taisi kyllä olla oikeasti ainoa kerta tooodella pitkään aikaan, kun punaista lihaa käytin. Joka tapauksessa lupasin kirjoitella ohjeen muistiin, koska koko ruoka oli täysin unohtunut meiltä kaikilta useiksi vuosiksi.

Jaan sen samalla tässä. Ehkä siitä tulee jollekin muullekin nostalgisia muistoja. 

Mutta ainakin A ja V, tässä tulee, hypätkää kyytiin:

Matkalla Akapulcoon

500g vähärasvaista jauhelihaa, tai muuta vastaavaa ; )
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
suolaa
savupaprikajauhetta
tabascoa 
1 punainen chili-palko

vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja
taco-lastuja
runsaasti cheddar-juustoraastetta (tai muuta vahvanmakuista juustoa)


Hienonna sipulit ja valkosipulit ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskistele kevyesti, mutta älä anna valkosipulin kärähtää, muuten tulee kitkerä maku. Poista siemenet chilistä ja leikkaa palko pitkittäin hyvin ohuiksi pitkiksi suikaleiksi. Lisää chilit, suola ja muut mausteet jauhelihan sekaan. Itse tykkään aika tulisesta versiosta, mutta aloita maustaminen varovasti. 
Jätä seos hetkeksi hautumaan, jotta maut tasaantuvat.

(Tässä vaiheessa voi keskittyä vaikkapa pilahviriisin valmistukseen.)

Kumoa sitten jauhelihaseos matalaan uunivuokaan. Lisää pinnalle halkaistuja vihreitä oliiveja ja pistele tacolastut jauhelihan pintaan hauskasti pystyyn. Ripottele päälle runsaasti juustoraastetta ja laita vuoka uuniin lämpövastuksen alle, kunnes juusto vähän sulaa ja saa kauniin värin.

Tarjoile Pilahviriisin kanssa.





Pilahviriisi

4 dl pitkäjyväistä riisiä
6 dl kasvislientä (tai nestemäärä pakkauksen ohjeen mukaan)
200 g herne-maissi-paprikaseosta
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 rkl öljyä

Hienonna sipuli ja valkosipuli hienoksi silpuksi. Kuullota sipulit kasarissa öljytilkassa ja lisää sitten kuiva riisi ja kuullota pari minuuttia, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää lämmin kasvisliemi ja laita kansi kattilan päälle. Keitä hiljalleen kypsäksi riisipakkauksen ohjeen mukaan. Lisää sulanut herne-maissi-paprikaseos ja anna lämmetä muutama minuutti. Voit myös lisätä sekaan hienonnettua persiljaa.

(Minulla on vähän aversio herne-maissi-paprika-seosta vastaan ja käytän mieluummin tässä itse kuutioimaani keltaista paprikaa, jonka kuullotan pikaisesti erikseen öljyssä, mutta homma taitaa olla vain omaa hienosteluani. Valmis pakaste on ihan OK).



Sinterklaasin kunniaksi pilahviriisin paprika oli tiistaina punaista, vaikka keltainen on mielestäni tässä kauniimpaa.

Tänä iltana meilläkin syödään vähän isänmaallisemmin.  

Juhlavaa itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille. Lämpöinen ajatus sinne,

Leena