tiistai 4. heinäkuuta 2017

Virkistäviä unia








Hitsi miten raivostuttavaa kun herään joskus keskellä yötä, enkä sitten enää millään ilveellä saa unta uudelleen. Usein nukahdan kohtuullisen helposti rauhallisen illan jälkeen, mutta sitten joskus yöllä saatan säpsähtää hereille ja olen virkeä kuin... mikä... peipponen? 

Ihan kertakaikkisen tuskastuttavaa! Etenkin jos seuraava päivä vaatisi valppautta ja fressiä ulkomuotoa.

Kovin usein minun ei enää nykyisin onneksi tarvitse unettomuuden kanssa pähkäillä ja olen myös kehitellyt itselleni varalle mindfulness-tyyppisen harjoituksen joka useinmiten tepsii. Yöllä kestää kuitenkin aikansa, ennenkuin havahdun riittävästi ja   ymmärrän ottaa tuon hyväksi havaitsemani tekniikan käyttöön. Aluksi pyörin vain kärsimättömänä sängyssä ja tuskailen ajatusten jumittamista huoliin, todellisiin, suurenneltuihin tai kuviteltuihin. Tiedättehän, yöllä pienetkin jutut saavat joskus ihan jäätävän kohtuuttomat mittasuhteet.


Viikonlopun aamuna, yhden levottomasti pyörityn aamuyön jälkeen, päätin katsoa mitä unesta ja unettomuudesta nykyään ajatellaan. Uppouduin sunnuntaina aiheeseen hyväksi toviksi ja totesin, ettei asiasta ihan hirmuisesti ole helposti ymmärrettävää uutta tietoa. Aika hassua sinänsä, koska uni on niin triviaali juttu meille jokaiselle.

Joitakin hauskoja ajatuksia kuitenkin nappasin, joista osa oli entuudestaan tuttuja ja osa minulle uusia juttuja.  Niitä molempia nyt tähän postaukseen keräilen. Ehkäpä jotakuta muutakin kiinnostaa.

Liikunnan ja terveellisen ravinnon merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille on paasattu iät ajat, mutta riittävän unen saannin tärkeydestä on puhuttu vasta suhteellisen vähän aikaa. On toki tiedetty, että ihmiset ja eläimet tarvitsevat unta ja lepoa, mutta ei ole oikein tyhjentävästi osattu selittää miksi ja mitä unessa oikein tapahtuu.

Ilman unta emme kuitenkaan selviä. On havaittu, että uni on ihmiselle perustavanlaatuinen tarve. Ilman unta ja lepoa käy hassusti. Valvottamista onkin käytetty joskus kammottavana kidutuskeinona, jolla mursi vahvemmankin tyypin.
Pitkään kestäviä valvotuskokeita ei virallisissa tutkimuksissa saa onneksi enää tehdä, mutta joissakin tutkimuksissa, sekä tietysti myös ihan käytännössä, on kuitenkin huomattu unen puutteen aiheuttavan ikäviä seurauksia.

Jos ihminen saa liian vähän unta, hän ymmärrettävästi väsyy ja tulee kärsimättömäksi, mutta lisäksi seuraa muistivaikeuksia, tarkkaavaisuus- ja keskittymiskyky heikkenevät, reaktionopeus hidastuu ja se taas altistaa monille virheille toiminnassa. Pitkällä aikavälillä paino nousee ja immuunipuolustus heikkenee, verenpaine saattaa nousta, sydän- ja verisuonisairauksien riski nousee, joka puolestaan altistaa dementialle, seuraa masennusta, ynnä muuta, ynnä muuta. Aina ei varmasti tiedetä, mikä on muna ja mikä kana.



Tuo oli tuttua tietoa, mutta minulle oli uutta se, että uni ihan oikeasti puhdistaa aivoja. Luin tutkimuksista, joissa huomattiin, että unitilassa aivojen solujen väliin tulee enemmän tilaa ja aivoselkäydinneste pääsee huuhtomaan aivoja syvemmältä ja poistaa näin kuona-aineita ja vie haitallisiakin aineenvaihduntatuotteita pois. Ihan mahtava mielikuva. Kuin vuorovesi!!

Aivoissa uni huoltaa myös muistitoimintoja syvän unen aikana. Hermosolujen välisiä liitoksia huolletaan niin, että liian vahvoiksi muotoutuneet liitokset karsitaan pois samoin kuin heikoiksi jääneet liitokset. Tasapaksuja liitoksia pyritään huoltamaan, korjaamaan ja pitämään kunnossa. Näin esimerkiksi opitut asiat pysyvät ja ovat helpommin haettavissa käyttöön valveen aikana.



Muukin elimistö vahvistaa unen aikana itseään muun muassa ulkopuolelta tulevia taudinaiheuttajia vastaan ja näin vahvistaa puolustuskykyä ja immuunijärjestelmää. Univaje heikentää siis vastustuskykyä esimerkiksi bakteeritartuntaa vastaan. Unen aikana erittyy myös joitakin tärkeitä hormoneja, esimerkiksi kasvuhormonia. Lapset siis kasvavat nukkuessaan! Tuon tiedon kertominen muuten tepsi aikoinaan lapsiin, jotka -tottakai- halusivat kasvaa nopeasti isoiksi. Nukkumaanmeno tuntui heistä mielekkäämmältä, vaikka muuten nukkuminen oli heidän mielestään pelkkää ajanhukkaa.

Osa meistä on selvästi iltavirkkuja (n. 10 %) ja osa aamuvirkkuja (n.20%) ja loput siellä välimaastossa ja heillä on enemmän joustoa suuntaan tai toiseen tarpeen mukaan. Kiinnostavaa on, että ominaisuudesta puolet määräytyy geenivaikutuksen mukaan ja puolet on opittua toimintaa ympäristön asettamien vaatimusten mukaan. Nykyisin iltavirkkujen määrä näyttäisi olevan lisääntymään päin ja ympäristö onkin muuttumassa yhä enemmän 24/7-tyyppiseksi. Kurjaa on se, että terveysriskit näyttäisivät kasaantuvan iltaihmisille. Ei kuitenkaan varmasti tiedetä miksi näin on.

Unen tarve on yksilöllistä ja muuttuu myös iän mukana. Aikuisilla unentarve on yleensä 6-9 tuntia yössä. Eroja on, mutta aika harva meistä on luontaisesti kovin lyhyt- tai pitkäuninen. Itse voi tunnistaa aika helposti oman unen tarpeensa. Uni on ollut riittävää määrällisesti ja laadullisesti, jos herää aamulla virkistyneenä ja vireystila säilyy hyvänä päivän mittaan. 



Hankalaa tässä kaikessa on se, että vaikka tietäisin oman unen tarpeeni ja sen kuinka mahdottoman tärkeätä hyvä ja riittävä uni on aivoille ja koko elimistölleni, en voi nukahtaa nappia painamalla. Usein jo tietoisuus siitä, että nyt olisi pakko saada nukuttua, haittaa nukahtamista. Ajattelen seuraavaa päivää ja mietin mitä kaikkea pitäisi silloin jaksaa. Mahdollisesti alan myös surra sitä että valvomisesta on haittaa terveydelleni. Ja soppa on valmis. Joskus unettomuudesta murehtiminen voi siis olla syy unettomuuteen!

Satunnainen unettomuus kuuluu kuulemma elämään ja jos nukkuu huonosti yhden tai kaksi yötä viikossa, se ei vielä haittaa. Stressi ja elämänmuutokset aiheuttavat useimmille jonkinlaisia uniongelmia, mutta niiden mentyä ohi myös unettomuuden pitäisi helpottaa. Jos huonosti nukuttuja öitä alkaa olla useita viikossa ja ongelma kestää useampia viikkoja pitäisi kai lähteä selvittämään asiaa tarkemmin.



Itse voi joka tapauksessa harjoittaa oman unensa huoltoa noudattamalla unihygieniaohjeita, joita löysin mm nämä:

- illan rauhoittaminen jo 1,5 - 2 tuntia ennen nukkumaan käymistä
- ei kofeiinia klo 15 jälkeen iltapäivällä
- alkoholi ja päihteet voivat haitata kunnollista unta
- vältä sykettä nostavaa liikuntaa 3 - 4 tuntia ennen nukkumista
- rentoutusharjoitukset auttavat rauhoittumaan
- tietoisen läsnäolon harjoitukset voivat auttaa nukahtamista
- rauhallinen, pimeä, miellyttävä ja viileä makuuhuone
- säännöllisen unirytmin noudattaminen 
- sängyssä ei pidä valvoa. Nouse ylös jos ei nukuta!

Aika tuttuja ohjeita varmasti kaikille, jotka ovat asian kanssa joskus painineet. 



Lisäksi löysin kiinnostavia (ei kuitenkaan ollenkaan tieteellisiä) uniruokareseptejä. Siis yhdellä u-kirjaimella. Taisi olla ET-lehden sivu. Niiden oikeasta tehosta en tiedä, taitavat olla vähän hömppää, mutta ajatus oli hauska. Jutussa todettiin, että keho ja aivot tarvitsevat rauhoittumiseen ruokia, jotka sisältävät hitaita hiilareita ja tietynlaisia proteiineja, magnesiumia ja tryptofaania. Yleensä proteiinit kuulemma kiihdyttävät aivotoimintaa, mutta toisaalta maitotuotteiden proteiinit yhdessä hitaiden hiilihydraattien kanssa edistävät unentuloa. 

Yhtenä suosituksena oli esim. Lempeä unimaito, joka sisältää siis tuota tryptofaania. Tryptofaani on mielihyvähormonin, serotoniinin, esiaste. Serotoniini taas edesauttaa melatoniinin, unihormonin, muodostumista. Tryptofaania sisältäviä ruokia ovat mm. maito, banaani, munat, pähkinät, kana, tumma riisi, siemenet, mantelit ja hunaja.

Lempeä unimaito-ohje: 
Hauduta lämpimässä maidossa sitruunamelissaa, kamomillaa tai kanervankukkaa yhdessä tai erikseen ja makeuta juoma hunajalla. 

Kokeilkoon ken tahtoo. Itse en oikein osaa juoda lämmintä maitoa muuten kuin kahvissa tai kaakaossa, mutta kuka tietää. Jonain unettomana yönä.

Nyt kuitenkin luottavaisin mielin uskon, että niin minä kuin kaikki te muutkin, saamme nauttia rauhallisista rentouttavista kesäöiden unista. Monilla unen tarve näyttäisi olevan kesällä ehkä vähän pienempi. Vai eikö sitä vain oikein malttaisi mennä nukkumaan? Loma taitaa olla monelle sellaista huoletonta aikaa. Onneksi!


Nuku hyvin,
Slaap zacht,

Leena

P.S. Kuvat ovat kevään matkalta Kiinan Zhangjiajieen








sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Heinäkuun vohvelit







Hei, kuka muistaa raudalla paistetut vohvelit?

Minä kaivoin vanhan vohvelirautani naftaliinista jo juhannuksena ja paistoin sillä ja vähän ruosteessa olevilla taidoillani jälkiruokavohvelit aattoillan jo hämärtyessä. 

Harjoitus oli tehnyt mestarin ja kun tänä ihanan aurinkoisena heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina teki mieli jotakin hyvää, helppoa ja tuoksuvaa iltapäivän kahvipöytään, pääsi rauta taas käyttöön. 

Vohveleistani tulikin nyt ilmavia ja reunoiltaan rapeita. Onkohan tämän reseptin juju noissa kaurahiutaleissa? Seuraavalla ohjeella sinäkin onnistut takuuvarmasti. Kas tässä:

Vohvelit

2 munaa
4 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl pikakaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 rkl sokeria
0,5 tl kardemummaa
50 g voita tai 0,5 dl öljyä

Vatkaa muna kevyesti rikki.
Lisää maito.
Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää munamaitoon.
Sulata voi mikrossa ja lisää sitten se (tai öljy) taikinaan.
Sekoita tasaiseksi.
Anna taikinan turvota vähän aikaa.

Sivele kevyesti öljyä sudilla vohveliraudan paistopinnoille ja paista vohvelit kuumalla raudalla kauniin kullankeltaisiksi. 

Yhteen vohveliin käytän omalla raudallani noin desilitran taikinaa, mutta kokeilemalla löydät varmasti omalle raudallesi sopivan määrän.

Koska olimme iltapäivän kahvilla vain kahdestaan, puolitin ohjeen ainesmäärät ja saimme kumpikin kaksi ihanaa vohvelia.

Tarjoiluun sopii jätski tai kermavaahto ja marjat. Tänään meidän versiossamme maistuivat makeat kotimaiset mansikat ja kaurainen vanilijakastike.



Hassua, että vanhat hyvät jutut unohtuvat välillä vuosiksi. Ehkä hauskuus onkin siinä, että niistä voi taas innostua uudelleen vuosien kuluttua. Vintageako?


Viimeinen vohveli lopputaikinasta


Herkullisia vohvelihetkiä ja kivaa heinäkuun alkua kaikille!

Tot ziens,
Leena



torstai 29. kesäkuuta 2017


Tatsi hukassa tai jossakin 

 


En tiedä, mitä oikein on tapahtunut, mutta kynnys kirjoittamiseen on noussut päivä päivältä. Bloggaamiseni tatsi on ollut ihan kadoksissa. Päivät ovat toki olleet täynnä kaikenlaisia kiireitä ja joutilaina hetkinä olen uppoutunut lukemiseen. Mutta silti vähän ihmetyttää.

Uskolliset blogini lukijat ovat jo kohta kolme viikkoa saaneet törmätä samoihin ristikkotaloihin. Noloa.

Nyt yritän ryhdistäytyä ja kerron vähän kuulumisiani kesäkuulta.


Kuun puolivälissä olin K:n mukana Köpiksessä melkein viikon. Päiviin mahtui paljon kaupunkikävelyä, tuulta ja aurinkoa. Kiertelin kaupunkia ristiin rastiin ja kilometrejä taisi kertyä aika tavalla. 




Nyhavn



Kööpenhamina on mielestäni hyvin Amsterdamin kaltainen monella tapaa ja siksi koin oloni kivan kotoisaksi. Rentoa ja helppoa! Ja paljon meitä turisteja!! Hotellimme oli aivan Tivolin nurkalla, joten voitte vain arvata. 



Hotellihuoneemme oli aika pieni ja hämärä koppero ja vaikka olin suunnitellut tekeväni hommia koneen ääressä, en lopulta tainnut paljonkaan saada aikaiseksi. Vietin aikaa enemmänkin ulkosalla.

Strogetilla..



Sammakoita suihkulähteellä,


Max Maran mekkoja ikkunassa...


Ja Hermesin kekseliäs ikkuna. Huivit tauluina!

Nyhavnin lähellä oli valtaisa katutyömaa, joka oli suojattu hauskalla aaltoilevalla ja maaliroiskeilla koristellulla peiliaidalla. Katukuvasta tuli hauskan surrealistinen.

Kesäkiloja ei näköjään tarvitsekaan karistaa. Hoikka olo!







Taustalla Marmori-kirkon julkisivua

Keskustasta koilliseen käpötellessä päädyin Kastelletiin tähdenmuotoiselle linnoitussaarelle. Joskus aiemmin olen pari kertaa käväissyt katsomassa Pientä merenneitoa, mutta muuten tämä alue oli jäänyt minulta kiireessä huomiotta.








 




 


 

Ihania punaisia rakennuksia, vihreätä ruohoa ja niin soma tuulimylly. Aivan loistava paikka esimerkiksi piknikille, vähän kuin Suomenlinna pienoiskoossa. No, ei se toki vetänyt vertoja Suomenlahden merimaisemalle. Ei alkuunkaan, mutta silti ihan kiva.

Kotiin palattua ehdin pikaisesti pyörittää yhden päivän pesukonetta ja sitten jo saimmekin hartaasti odotettuja juhannusvieraita. Kolme viikkoa Eurooppaa kierrellyt nuoripari parkkeerasi huilailemaan ja keräilemään voimia rinkkareissunsa päätteeksi. Juhannussää oli epävakainen ja suunnitelmia piti vähän muuttaa, mutta ei se niin haitannut. Jälkiruokavohvelit paistelimme jo sisällä sateen ripottelulta suojassa. Maistuivat ne niinkin hyvässä seurassa.



Ihanaa, kun sain vaihteeksi vähän hössöttää ja keittää aamupuuroakin taas isomman satsin. Muutenkin nuoret toivat vähän vauhtia ja energiaa meille kaavoihin kangistuneille. Tavallisesti käymme kahdestaan reippaalla kävelylenkillä Scheveningenin rannalla, mutta nyt se vaihtuikin Kn ja nuorten osalta vauhdikkaaseen surffaukseen kovassa tuulessa Pohjanmeren ärhäköillä aalloilla. Minä olin onneksi tylsä ja tyydyin vain kuvailemaan ja jännittämään muiden menoa. Aallot olisivat kyllä viskanneet minut ties minne.






Aika kuluu kuin siivillä ja kesäkuu alkaa yhtäkkiä olla lopussa. Melkein vähän kauhistuttaa. 

Nyt on kyllä parasta nauttia hetkestä, eikä haikailla mitään ylimääräistä. Tässä se ihanuus on. Ihan just nyt tässä.




Onnellisia hetkiä Teidänkin kesäpäiviinne!

Tot ziens,
Leena

torstai 8. kesäkuuta 2017

Ristikkotaloja ja viinirinteitä Ranskassa, Alsace





Saimme viettää pitkän viikonlopun Koillis-Ranskassa Alsacen maisemissa. K:lla oli työasioita lauantaina Strasbourgissa, mutta muuten aikaa oli mukavasti, koska myös maanantai oli yleinen vapaapäivä. Otimme mahdollisuudesta siis ilon irti. 









Perjantai-illan ja lauantain vietimme meille jo vähän tutummassa Strasbourgissa ja sunnuntai-aamuna lähdimme sitten vuokra-autolla ajelemaan ranskalaista viinitietä kohti Colmaria. Aluetta on palloteltu aikoinaan Ranskan ja Saksan välillä monta kertaa ja arkkitehtuurissa ja nimistössä onkin vaikutteita molemmista suunnista. 



Elsass, joka kuulostaa ainakin minusta tutummalta, on oikeastaan alueen saksankielinen nimitys. Oikeammin pitäisi siis sanoa Alsace, koska alue on nykyään osa Ranskaa ja ranska on maan ainoa virallinen kieli.









Route des vins d´Alsace, eli Alsacen alueen viinitie, on kaikkiaan n. 170 km pitkä. Me ajelimme vain osan matkaa, mutta sanotaan että etenkin syksyisin reissu kannattaa tehdä perusteellisesti ja eri viinitiloilla vieraillen. Monet etenevät ainakin osan reitistä polkupyörällä ja joku suositteli myös patikointia. Silloin maisemia ehtii ihailla rauhassa. Viinitie on avattu kuulemma 1953 matkailijoiden iloksi. 

Maisemat tien varrella olivat näin alkukesästäkin tavattoman kauniita, vaikka rypäleitä ei tietenkään vielä näkynyt. Rinteiden viiniviljelmät ovat hyvässä suojassa Vosgesin vuorijonon kupeessa ja alue on kuulemma Ranskan kuivinta ja aurinkoisinta. Meidän reissumme aikana sekä satoi että paistoi. Kukkuloiden rinteet muistuttavat vihreän eri sävyjen tilkkutäkkiä, kun perhepalstojen köynnökset on istutettu aina vähän eri kulmaan kuin kuin naapurin.





Haut-Koeningsburg-linna näkyi St Hippolyten majapaikkaamme. Linnasta muutama sana vielä myöhemmin.

Emme matkalla poikenneet viinitiloille, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Monille tiloille pääsee tutustumaan muutamalla eurolla tai ilmaiseksikin. Viinitien varrella olisi ollut myös kivoja aamiaismajoituspaikkoja, jotka sijaitsevat viinitiloilla.


Me yövyimme St Hippolyten kylässä kivassa perhehotellissa, jonka viinituvassa oli muuten aivan erityisen hyvää ruokaa. Me söimme kolmen ruokalajin illallisen, joka ei kyllä ilmeisestikään ollut ihan sitä tyypillisintä arkiruokaa. Hotellilla on myös hienompi ravintolapuoli, joten voin vain kuvitella mitä siellä pääsisikään maistelemaan... Hotelli on nimeltään Le Parc. Voin todella suositella, jos liikutte siellä päin. Tosin ilmastointi puuttui huoneista ja WiFi oli hieman hitaanpuoleinen ;). Ja pöh.






Tienvarsilla ja viinitarhojen kupeissa hehkuivat kauniit unikot ja niittykukat täplittivät hauskasti näkymää.






Pienet kylät kilpailevat kukkaistutuksillaan ja ainakin reitin varrella ikivanhoja ristikkotaloja on maalattu kirkkailla väreillä ilahduttamaan silmää. 

 



Tätä ravintolaa emme ole kokeilleet, oli vain niin  kiva kyltti

Kaikista Ranskan maakunnista alsacelais-ravintolat ovat keränneet eniten Michelin-tähtiä. Tällä reissulla kaikki syömämme ruoka oli hyvää, mutta edelliskertaiselta reissulta mieleen jäi yksi Strasbourgilaisen kuuluisan ravintolan salaatti, joka ei todellakaan olisi tähtimainintaa ansainnut. Ainakaan minulta ei olisi tähteä irronnut! Yleensä Elsassin ruoka on melko konstailematonta. Tarjolla on runsaasti hapankaalia runsain liha-, makkara-, ja leikkelelisukkein. Pienempään nälkään voi maistella parsaa tai tarte flambeeta, Elsassin versiota pizzasta, jonka perinteiset täytteet ovat pekoni, sipuli ja ranskankerma.





Pohja on todella ohut ja rapea. Tässä täytteenä kinkun ja juuston lisäksi tuoreita herkkusieniä.

Alueen viinit ovat pääasiassa valkoviinejä. Eniten viljelty rypäle on Riesling. Koska olimme autolla liikkeellä, viinin maistelu jäi melko minimiin, mutta illallisilla valitsimme mieluiten lasilliset paikallisten tuottajien viiniä.

Viininviljelysrinteiden lisäksi minä tykkäsin katsella ristikkotaloja ja tutkia erityisesti seiniin maalattuja kuvia ja ristikoiden muodostamia kuvioita. Ne eivät aina suinkaan ole pelkkiä satunnaisia ristejä ja rasteja, vaan monet kuvioista muodostuvat erilaisista symboleista, jotka on tarkoitettu tuomaan asukkaille onnea ja vaurautta ja osan taas pitäisi karkoittaa pois pahoja henkiä. Melkein aina niissä on piirteitä sekä pakanuuden että kristinuskon ajalta. Lisäksi talojen seiniin oli kiinnitetty erilaisia pieniä veistoksia ja esimerkiksi eri ammattikunnista kertovia merkkejä.  








Colmarin kaupungista jäi mieleen erityisesti jalankulkijoille rajatun vanhankaupungin kapeat kadut ja kortteli nimeltään La Petite Venice. Helluntai-viikonloppu ei ehkä ollut paras mahdollinen ajankohta kaupungissa vierailuun, koska kaikilla muillakin oli aurinkoinen vapaapäivä. Mutta kiva oli kuitenkin palloilla katsellen värikkäitä taloja. 











Onneksi hillitympiä, haalistuneitakin värejä oli näkyvillä vähän sivummalla. Näistä kaduista tykkäsin kovasti.







Maanantaina ajelimme vielä reitin toiseen turistikohteeseen eli Ribeauvillen pikkukaupunkiin. Siellä poikkesimme lounaalla ja katselimme talojen katoilla pesiviä haikaroita. Alsace tunnetaan juuri kattohaikaroistaan. Perinteisen tarinan mukaan talon katolle lennähtävä haikara tuo asukkaille onnea, terveyttä ja kaikkea hyvää. Ikivanhan runon mukaan haikara tuo myös vauvoja, ja tämä tarina on levinnyt kaikkialle maailmaan. Yksi pesistä näytti olevan kaupungin palo- ja pelastusaseman katolla. Taitaa tulla poikasista melua hyvin sietäviä.  

Tämä ei kuitenkaan ole se paloasema.





Ribeauville oli kuvauksellinen pikku kaupunki ja kuvia kertyikin melkoisesti. Seuraavassa vielä muutama kiva näkymä katujen varsilta.





Lelukauppa







Alsacessa on useita keskiaikaisia linnanraunioita vihreillä rinteillä luomassa vähän romanttistakin tunnelmaansa. Monet ovat todellakin raunioita. 




Alueen kuuluisin turistinähtävyys, Haut-Koeningsburg-linna, on kuitenkin paremmassa kunnossa. Se näyttää hyvinkin keskiaikaiselta linnalta, mutta ei ilmeisesti ole ihan niin autenttinen kuin voisi luulla.



Keisari Wilhelm II kunnosti sitä oman makunsa mukaiseksi 1900-luvun alussa. Meidän oli tarkoitus vierailla linnassa, mutta jo puolenpäivän aikoihin maanantaina linnan parkkipaikat olivat aivan tupaten täynnä. Emme halunneet jäädä odottelemaan kovin pitkäksi ajaksi, etenkin kun tungos myös sisätiloissa olisi arvatenkin ollut aikamoinen. Ehkä joskus myöhemmin sitten.

Vaikka asumisessa täällä keskemmällä Eurooppaa on nykyisin paljon varjopuolia ja välillä tulee ikävä rauhallista Suomea, niin yhtenä ilona täällä on ainakin toistaiseksi ollut matkustamisen helppous. Tällä kertaa lensimme Strasbourgiin ja lento kesti noin tunnin. Matkan voisi tehdä helposti myös autolla. Olemmekin suunnitelleet kesäksi autoreissua melkein näihin samoihin maisemiin, mutta enemmän Saksan puolelle. Saa nähdä toteutuuko.





Ihana ikkuna Thannenkirchin keskustassa

Nyt kuitenkin maltan taas hetken pysyä kotinurkilla ja tehdä ihan pakollisia arkisia asioita. Täällä on sadellut välillä rankasti ja kesä vaikuttaa muutenkin asettuneen tavanomaisiin uomiinsa. Sataa ja paistaa vuorotellen. Kivaa loppuviikkoa Teille kaikille. Nautitaan kesästä!

Tot ziens,
Leena