sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kiina, Ylväs Peking ja kielletty kaupunki


Maaseudun askeesista lensimme Pekingiin. Majapaikkamme Novotel-hotellissa tuntui oikeasti luksukselta reikävessojen/suihkujen jälkeen. Oujee, kyllä oli vaihteeksi voittajafiilis!

Ja Peking sitten. Voi, siellä olisi ollut ihan mahdottomasti katsottavaa, mutta meillä oli aikaa vain vähän.




Peking on Kiinan pääkaupunki ja maan toiseksi suurin kaupunki. Sitä pidetään koulutuksen ja kulttuurin keskuksena, kun taas Shanghai ja Hongkong ovat talouden keskuksia. Asukkaita Pekingissä on 21,5 miljoonaa ja se on yksi maailman suosituimmista matkakohteista. Oman huomioni mukaan se on selvästi kiinalainen kaupunki ainakin kansainväliseen Shanghaihin verrattuna. Siellä ei pelkällä englannilla pärjää yhtä hyvin ja muutenkin meno vaikutti meikäläisen silmin jännemmältä. Kiinalaiselta. Tosin kokemustani selittää se, että mukanamme ei ollut perheemme kiinankielentaitoisia nuoria. Onneksi parina päivänä meillä oli seurana ystävällinen Joyce-opas, joka kulki kanssamme Kiinanmuurilla ja vähän kaupungillakin.




Aloitimme kuitenkin keskenämme Kielletystä kaupungista, jota kutsutaan myös palatsimuseoksi. Portilta nappasimme mukaamme audioguidet, jotka sai yllättäen myös suomenkieleisellä selostuksella. 




Sitä oli pakko kokeilla, koska pienen kielialueen turisteina sellaista mahdollisuutta ei usein ole tarjolla. On kyllä totuuden nimissä tunnustettava, että alkuun en kyennyt oikein seuraamaan selostusta, koska puhujan aksentti ja puhetapa oli niin äärimmäisen hauska. Keskityin vain riemuitsemaan  siitä, että purppura olikin pylpula ja keisarillinen oli keisalillinen. Aika lapsellista, mutta en vain voinut itselleni mitään. Kiinalaisten kun on ilmeisen vaikea tehdä eroa L-äänteen ja R-äänteen välillä. No noi voi. Ääntämisen puutteista minun ei pitäisi kommentoida mitään. Olen aivan pulassa itse täällä Hollannissa. Noloa. Taisin olla vielä luonnonpuisto-patikoinnista vähän väsynyt.




Kielletty kaupunki on valtava, n. 72 hehtaaria, ja siellä on n. 900 rakennusta sekä lukuisia puistoja ja temppeleitä ja se onkin maailman suurin palatsialue. Alue on muurien ja vallihaudan ympäröimä ja malliesimerkki kiinalaisesta arkkitehtuurista ja rakennustekniikasta. Vuonna 1987 se nimettiin Unescon maailmanperiontökohteeksi.

Kielletty kaupunki oli aikoinaan Kiinan keisarien asuinalue ja maan hallintokeskus. Palatsialue valmistui vuonna 1420 ja siellä ehti asua kaikkiaan 24 Ming- ja Quing-dynastian hallitsijaa, yhteensä lähes 500 vuotta, aina keisarikunnan kukistumiseen ja vuoteen 1911 saakka. 



Keisari vietti palatsissaan tarkoin säädettyä ja seremonioiden rytmittämää elämää monituhatpäisen hoviväkensä ympäröimänä. Alueen kiinankielinen nimi Zi jin cheng tarkoittaa Pohjantähden kiellettyä linnoitusta. Pohjantäti oli taivaan korkein tähti, maailmankaikkeuden keskipiste, ja keisari oli hänen inkarnaationsa maan päällä, Taivaan poika. Pohjantähden lisäksi kirjoitusmerkki zi tarkoittaa purppuraa, mikä oli myös keisarillinen väri. Siksi rakennukset ovat väriltään pääosin purppuranpunaisia.  




Palatsialue, jolle pääsy useimmilta almaisilta oli kokonaan kielletty, oli jaettu Ulkokaupunkiin ja Sisäkaupunkiin. Ulkokaupungin alueet rakennuksineen oli varattu seremonioille, mutta sisäkaupungissa, jonne pääsi vain kulkemalla Taivaallisen puhtauden portista, asui keisari, hänen lähisukulaisiaan ja hovi. Hoviin kuuluvat miehet oli kastroitu, ettei kukaan vaimoista tai jalkavaimoista saisi keisarillisen perheen  ulkopuolista lasta. Viimeinen keisari Pu Yi sai asua siellä vuoteen 1924.







Minua kiinnosti erityisesti Palatsialueen arkkitehtuuri, joka noudattaa kiinalaisia fengshui-periaatteita. Siellä näkyi paljon samoja mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita oli katsellut monissa muissakin rakennuksissa matkamme varrella. Yritän kertoa seuraavassa omista havainnoistani ja pyydän etukäteen anteeksi arkkitehtuurin asiantuntijoilta, jos arveluni menevät metsään. Joka tapauksessa paikka oli todella kiehtova, vaikuttava ja kaunis.






Alue on rakennettu pohjois-etelä-suuntaisesti, kuten muukin Peking ja kaikki tärkeimmät rakennukset on suunnattu etelään auringon kunniaksi. Symmetria on silmiinpistävää ja alueet ovat hyvin suljettuja. Rakennukset ovat siis väriltään pääosin purppuran punaisia  ja niissä on paljon maalattuja koristeellisia puuosia. Etenkin katot oli sisäpuolelta maalattu käyttäen kauniita sinisiä ja vihreitä ja kullan sävyjä.













Arkkitehtuuri laajenee horisontaalisesti (ei vertikaalisesti) ja rakennukset ovat näin ollen aika matalia, mutta niiden ympärillä on hengästyttävän paljon tilaa. 





Pohjana on usein kivestä tai tiivistetystä maasta tehty perustus ja sen päällä puisia pylväitä ja kattoparruja, jotka kannattelevat valtaisaa kattoa. Joskus katto näyttää melkein kuin leijuvan rakennuksen yllä. Perinteisessä puurakentamisessa kaikki liitokset on tehty puuliitoksina, eikä nauloja tai liimaa ole käytetty.





Räystäät ovat hauskasti päistään ylöspäin kaartuvia, ja niiden päällä näkyy mielikuvituksellisia hahmoja peräkkäin istumassa. Niitä näytti usein olevan pariton määrä. Yleensä hahmot liittyvät jollakin tavoin veteen ja ilmeisesti ne näin suojelevat olemasaolollaan tulipaloilta. 




Seinät eivät useinkaan ole kantavia ja niiden rakennusmateriaali on melko kevyttä ja niitä on aikojen kuluessa saatettu siirrellä. Yleensäkään taloja ei rakennettu kovin kestäviksi, vaan niitä uusittiin aina tarpeen mukaan. Kielletyssä kaupungissa monet taloista ovat jostain 1800-luvun paikkeilta.










Keisarillisessa puutarhassa orgaaninen muoto rikkoo kuitenkin alueella olevan jäykän symmetrian. Puutarha oli yksinomaan keisarin ja hänen lähiomaistensa lepopaikka. Siellä on puita, kalalammikoita, kukkaistutuksia, veistoksia ja taolainen temppeli.




Erillisten alueiden sisäänkäyntien luona oli usein vartijaeläimet vartioimassa symmetrisesti portin molemmin puolin. Yleensä ne olivat leijonia tai lohikäärmeitä. Tässä urosleijonalla on tassunsa alla pallo, joka usein symboloi keisarillisen vallan ulottumista ympäri maailmaa. 



Vastaavasti naarasleijonan tassun alla on leijonan pentu, joka kuvaa keisariperheen vaurautta.









Kielletyn kaupungin palatsimuseossa on noin miljoona taide-esinettä kuten maalauksia, keramiikkaa, kultaisia, hopeisia ja pronssisia esineitä, jade-esineitä, koruommeltöitä, lakkatöitä ja lakattua emalia. Lisäksi siellä on hovin käyttämiä tavaroita, kuten koruja, kelloja, lääkkeitä, huonekaluja ja sisustustarvikkeita. Me painotimme retkemme lähinnä ulkotiloihin, koska aikaa oli rajallisesti ja valintoja täytyi tehdä. Sitäpaitsi ainakin minä yritän kauniilla säällä vältellä kaikenlaisia vitriininäyttelyjä. K olisi varmasti vähän kärsivällisempi kiertelemään myös sellaisia.





En tiedä oletteko huomanneet, että Tampereella Vapriikissa on upea näyttely Kielletystä kaupungista. Näyttely on esillä 21.4 - 1.10.2017, joten Tampereella piipahtavien kannattaa varmaan harkita. Siellä näyttää olevan Pekingistä lennätettynä paljon kiinnostavia esineitä ja muutenkin paljon tietoa keisarillisesta hovielämästä.

Se Kielletystä kaupungista. Upea paikka ja lähes pakollinen Pekinginkävijälle.

Nyt lämpöinen ajatus Teille täältä Amsterdamin helteestä. Monena päivänä lämpötila on noussut reilusti hellerajan yläpuolelle ja yöt ovat olleet läkähdyttävän kuumia. 

Ihanaa kuitenkin, että on ollut kunnon kesäsää!! Toivottavasti teillä muillakin.

Tot ziens!
Leena









maanantai 22. toukokuuta 2017

Haaste -Kirjahyllystä sillä silmällä ;)




Hei tähän oli ihan pakko tarttua! Nauran auringolle-blogista klik nappasin tämän hauskan leikkimielisen haasteen, jota en kertakaikkiaan voinut vastustaa. Tarkoituksena on siis katsastaa omaa kirjahyllyään ja etsiä vastaukset alla oleviin kysymyksiin kirjojen nimien perusteella.

Luemme paljon ja tänne Alankomaihinkin kulkeutui mukana paljon kirjoja. Ajattelimme, että ne tuovat kotoisen olon myös täällä muilla mailla. Olemme molemmat tottuneet siihen, että kotonamme on hyllymetreittäin kirjoja. Välillä harmittelen kirjamäärää pölyn kerääjänä, mutta tähän asti ovat saaneet olla.

Nyt hipsin kirjahyllyille ja katselin kokoelmaa sillä silmällä. Haa, monta unohtunutta kirjaa löytyi samalla.

Listani on tässä:

1. Oletko mies vai nainen? Naiset katsovat vastavaloon

2. Kuvaile itseäsi Thinking, Fast and Slow

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Travelling Light

4. Kuinka voit? Fabulous Fizz

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi The Low Sky

6. Mihin haluaisit matkustaa? Tee teematka



7. Kuvaile parasta ystävääsi Talk Like Ted

8. Mikä on lempivärisi? Tähtikirkas, lumivalkea

9. Millainen sää on nyt? Tervehdin teitä kevätsukkahousuissa

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Rakastavaisten illallinen

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja mikä sen nimi olisi? Finnish Nightmares

12. Millainen on parisuhteesi? Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

13. Mitä pelkäät? He eivät tiedä mitä tekevät

14. Päivän mietelause Ainoat todelliset asiat

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Humanismi elämänasenteena

16. Miten haluaisit kuolla? Elämältä se maistui



Kiitos hauskasta haasteesta, keneltä sitten alunperin onkaan lähtöisin! Siihen saa varmasti muutkin leikkimieliset tarttua.

Tot ziens,
Leena


Tuuleton sunnuntai tuulimyllyjen maisemissa



Tai sanotaanko että lähes tuuleton. Taisi olla tuulta ihan pienen pieni vire, mutta täällä sellainen tuntuu tuulettomalta. Alankomaissa saa nimittäin tottua siihen, että (lähes) aina tuulee. Vanhoissa taloissa sisälläkin.

Eilen oli siis kaunis aurinkoinen sunnuntai ja aamupäivällä lähdimme junalla Zaandamin suuntaan nauttimaan tästä kesäisestä päivästä. Sloterdijkn asemalta junamatka kesti Zaandijkiin viitisentoista minuuttia. Olimme ajatelleet patikoida noissa maisemissa ennalta suunnitellun kymmenen kilometrin lenkin.



Kävelyreittimme alkoi Zaanse Schansin kylästä eli vuonna 1960 perustetusta eräänlaisesta avoimesta kotiseutumuseosta, johon on kerätty maalaistaloja, navettoja, latoja ja tuulimyllyjä - aitoja tilarakennuksia, jotka olisi purettu, ellei niitä olisi siirretty tänne.


Kyllällä oli meneillään jonkinlaiset sunnuntaimarkkinat ja ihmisiä oli liikkeellä aika paljon. Emme viihtyneet hulinassa sen pidempään, vaan lähdimme melko nopeasti eteenpäin suunnittelemaamme reittiä. Matkalla kylän ohi oli kuitenkin kiva kuvailla tuulimyllyjä, hevosia ja lampaita. 




Jos puukenkiä ei lasketa (ja tulppaania), tuskin on olemassa mitään muuta yhtä ikonista hollantilaista asiaa kuin tuulimylly. Tuulimyllyt ovat kotiutuneet luontevasti tuuliseen Hollantiin, vaikka alunperin tuulimylly on ilmeisesti arabialainen keksintö. Niiden tuomalla energialla on perinteisesti jauhettu viljaa, sahattu puuta, tuotettu paperia jne., mutta täällä Alankomaissa suurin osa myllyistä oli ihan muussa käytössä. 

Tässä tuulimyllyssä on kylläkin saha. Aikoinaan alankomaalaiset tarvitsivat paljon sahapuuta laivojen rakentamiseen. Tuulivoima oli helppoa ja edullista energiaa.

Veden pumppaaminen alavalta maalta ja maan kuivattaminen viljely- ja asuinkäyttöön ovat olleet tuulimyllyjen tärkeimpiä tehtäviä täällä. Kun eletään alavalla maalla, merenpinnan kohoaminen on ollut jatkuva uhka. Hollantilaiset ovatkin tottuneet kontrolloimaan veden liikkeitä ja kuivattamaan maata uskomattoman taitavasti. Aikaisimmat merkinnät tuulimyllyjen käytöstä maan kuivattamisessa ulottunevat 1400-luvulle.



Moni vierailija on hieman pettynyt saapuessaan vaikkapa Amsterdamiin, koska perinteisiä tuulimyllyjä ei kaupungissa juurikaan onnistu näkemään. Maaseudulla niitä sen sijaan näkee helposti. Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että kaupunkeja ei välttämättä ole aikoinaan perustettu kovin alaville paikoille, joissa tuulimyllyjä tarvittaisiin maan kuivana pitämiseen. Myös kaupunkien korkeammat rakennukset olisivat estäneet tuulen liikkeitä. Muutamia poikkeuksia toki löytyy. Nopeasti mieleeni tulee ainakin Leiden, jossa  hieno tuulimylly näkyy aivan keskustassa. Moni kaupunki on myös aikojen kuluessa laajentunut ja siten tavoittanut entisen maaseudun tuulimyllyjä.



Alankomaissa on nykyisin jäljellä n.1000 vanhanaikaista tuulimyllyä, mikä on oikeastaan kovin pieni määrä, jos verrataan entiseen 10 000 maisemaa koristaneeseen myllyyn. Nämä vanhat perinteisen näköiset myllyt on 1900-luvun alusta lähtien pääosin korvattu mekaanisilla pumppuasemilla. Jäljellä olevat tuulimyllyt ovat nykyisin suojeltuja kohteita ja viitisentoista prosenttia niistä on kunnostettu jopa asunnoiksi.

Uudempia, valkoisia tuulimyllyjä Alankomaissa saa ihailla myös riittämiin. Varsinkin Pohjanmeren rannikolla niitä näkyy valtavilla alueilla, mutta ne ovat kyllä sitten ihan oman postauksensa ansainneet, eikä tuulivoimasta tässä yhteydessä sen enempää.






Kuuluisa useamman vanhanaikaisen tuulimyllyn alue on Rotterdamin lähellä sijaitseva Kinderdijk, joka on Unescon maailmanperintölistalla ja kuulemma hieno nähtävyys. Me emme ole siellä toistaiseksi ehtineet vierailla, mutta kyllä tämä kotinurkan aluekin on ihan kiva. Jos on kiinnostunut tuulimyllyjen toiminnasta, kannattaa valita tuulinen päivä, koska useampaan myllyyn pääsee sisälle katselemaan ihan käytännössä niiden toimintaa.

Tällä retkellä me keskityimme etupäässä patikointiin ja ihanan kesäisen luonnon tarkkailuun. Tuulimyllyt saivat nyt olla taustalla vain kivana maisemana.




Meillä on täällä ihan kesä ja varvastossut jo monella käytössä. Jokohan te muutkin saatte nauttia kunnon kesästä?

Vihreitä, vehreitä toukokuun  päiviä kaikille!
Tot ziens,
Leena

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kiina, Maaseutu ja huikea Zhangjiajie


Pääsylippu kansallispuistoon

Sanghaista teimme neljistään retken vähän keskemmälle Kiinaa maaseudulle. Lensimme Hunanin provinssin pohjoisosaan Zhangjiajien kaupunkiin. Ensimmäisen yön nukuimme kaupungissa lentokenttähotellissa ja sieltä tilasimme aamulla autokyydin maailmanperintöluetteloonkin merkittyyn Zhangjiajien kansallispuistoon.


Hunanin maakunta on tunnettu luonnonkauniista maisemistaan ja jossakin näin sitä kehuttavan yhdeksi Kiinan  kauneimmista provinsseista. Toki sen maininnan varmasti moni muukin paikka olisi halukas omimaan. Hunanin ilmasto on kostean subtrooppinen. Aluetta ympäröivät vuoret idässä, lännessä ja etelässä. Pohjoisessa virtaa Yangze-joki. Tämä vuorien ja veden yhdistelmä on kyllä kieltämättä upea. Hunan on ollut tuhansia vuosia myös keskeinen viljelysalue ja ymmärsin, että siellä nykyisinkin kasvatetaan ainakin riisiä ja teetä sekä alueen ruoassa runsaasti käytettyä chiliä.



Kansallispuisto on geologinen luonnonpuisto ja upeana nähtävyytenä ovat kummalliset, melkein luonnottoman näköiset, pilarimaiset kivimuodostelmat, joita näyttää olevan kaikkialla ja ihan loputtoman paljon. Nämä tötteröt ovat syntyneet pitkien aikojen kuluessa fyysisen (ei kemiallisen) eroosion tuloksena. Ilmasto on kostea ja kasvillisuus tiheätä. Maaperää kuluttava rapautuminen johtuu kai jotenkin talvella muodostuneesta jäästä ja maaperän hyvinkin tiheästä kasvillisuudesta. Rapautuneet materiaalit ovat sitten aikojen kuluessa kulkeutuneet vesivirtojen mukana pois. Lopputuloksena on joka tapauksessa satumainen ja ihmeellinen maisema. 




Puiston tornimaiset vuoret ovat inspiroineet muun muassa Avatar-elokuvan ohjannutta James Cameronia, joka käytti puiston maisemia hyödykseen luodessaan elokuvan leijuvia saaria. Vastaavasti yksi vuorista on uudelleen nimetty virallisesti Avatar Hallelujah Mountain:iksi tuon kuuluisan elokuvan kunniaksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Yhdennäköisyys elokuvan ja oikean maiseman välillä on ilmeinen.












Puistossa oli paikoin villejä apinoita, joista oli varoituskylttejä siellä täällä. Niitä ei saisi ruokkia, koska siten apinat muuttuvat aika röyhkeiksi. Arvaahan sen, että monien turistien oli vaikeata vastustaa ruokintakieltoa. Lisäksi näimme upeita, lapsen kämmenen kokoisia värikkäitä perhosia liitelemässä etenkin vesien läheisyydessä. Kokonsa puolesta ne näyttivät välillä pieniltä linnuilta.






Mietteliäs apina 

Yksi puiston vetonauloista lienee  maailman korkein ulkoilmahissi, Bailong Elevator, joka on mainittu myös Guinnesin ennätysten kirjassa. 

Hissi kuvattuna kanjonin toiselta puolelta seuraavan päivän patikointimaisemissa.

Nimi merkitsee sadan lohikäärmeen taivashissiä tai jotakin sen kaltaista. Hissi on avattu 2002 ja siitä oli kovaakin vääntöä ympäristönsuojelijoiden kanssa. Se oli jonkin aikaa suljettuna, mutta ilmeisesti hyötyjä ja haittoja punnittiin ja lopulta kaikkien oli pakko myöntää, että hissi on kuitenkin ympäristöystävällisin ja ehkä myös esteettisin tapa roudata kaikki turistit näköalapaikalle.  Se vie 326 metrin korkeuteen. Osa matkasta kuljetaan ylöspäin vuoren sisällä, mutta 171 metrin matkalla on mahdollisuus ihailla lasihissin ikkunoiden läpi uskomattoman upeita maisemia. Matka ylös kestää  vaivaiset 1min.32 sek. Lasihissejä on vierekkäin kolme ja jokaiseen mahtuu tarvittaessa 50 henkilöä. Että sellaiset volyymit. Kiinalaisten käsitys siitä, mikä on miellyttävä ihmistiheys suljetussa tilassa, on kyllä hivenen eri kuin minulla.  Pääsimme onneksi  vähän väljemmällä hissillä ylös, mutta kyllä sielläkin silti ilma ja jännitys tiivistyi käsin kosketeltavaksi. Ja maisemat korkealta olivat taas tosi hienot. 





Tämän kuvan poikkeuksellisesti kaappasin MTV:n uutissivulta. Me kun emme sillalla käyneet. Kappaleen lopussa linkki silta-videoon.
Elokuussa 2016 puistoon on avattu myös huikea kahden vuoren välissä kanjonin yli kulkeva lasisilta, joka on pisin ja korkein jalankulkusilta koko maailmassa. Kaikkiaan se on 430m pitkä, 6m leveä ja 300m:n korkeudessa. Silta on kuulemma ollut aivan ehdoton turistimagneetti ja se on jouduttu välillä sulkemaankin, kun n. 8000 henkilöä päivässä kestäväään siltaan on ollut halukkaita kymmenkertainen määrä. Meidän neljän hengen porukassa kaksi ei tykkää lainkaan korkeista paikoista ja kaksi muuta ei tykkää hirvittävästä tungoksesta, joten yksissä tuumin päätimme jättää tuon magneetin väliin. Laitan kuitenkin tähän videolinkin, jos jotakuta kiinnostaa katsoa tarkemmin aivan upeat näkymät. Hui! klik.




Minä taisin olla meidän porukasta se hölmöin hurjapää, joka roikkui aina jossakin reunalla ja muut jännittivät puolestani nenät valkoisina.

Paikoin oli hyvin vehreää ja varjo tuntui ihanalta kuuman aurinkoisena päivänä.






Majapaikkamme oli pienessä kylässä puiston sisäpuolella, joten vältyimme jonottelemasta aamuisin puiston porteilla ja saatoimme lähteä liikkeelle hyppäämällä puistoalueella kulkevien bussien kyytiin. Olimme maksaneet useamman päivän pääsymaksun puistoon ja samalla lipulla saimme sitten käyttää busseja mielin määrin. Bussien kulkutiheys oli kiitettävä ja niillä liikkuminen muutenkin kätevää. Poikkesimme kolmen päivän aikana useassa eri paikassa ja kävelimme joka päivä monen tunnin lenkkejä. Parhaana päivänä kävelykilometrejä taisi kertyä parisenkymmentä. Ruokailumahdollisuuksia ja vessoja oli aika mukavasti, mutta tietysti meillä oli myös omaa vettä ja evästä repuissa mukana. Kaikkiaan olot olivat aika alkeelliset, niinkuin (Kiinankin) maaseudulle sopii, mutta varsinainen puisto oli hämmästyttävän hyvin hoidettu ja asiat sujuivat tehokkaasti. 


Majatalomme sisäänkäynti ja kuvassa oikealla oleva pieni puoti, josta ostimme lähinnä pullovettä. Kauppias ehdotti kokeilemaan myös viinaa, jota oli lasipurkissa sinne sullotun  käärmeen seurana. Eipä houkutellut. Yök. 


Aamiaishuoneemme. Tuolit ja pöydät olivat todella matalia!! 
Majatalo-tyyppisessä majoituksessa mukavuudet olivat sen mukaiset. Reikävessä ja suihku sen yläpuolella (sentään private) sekä vanhoille lonkkaluille vähän turhan kuhmurainen patja. 




Mutta toisaalta iloisena yllätyksenä löysimme vaaleanpunaisten lakanoiden välistä sähköllä lämpenevät patjat ja täkit! Yöllä oli muuten aika vilpoista. Päivisin sää oli helteisen lämmintä, vaikka yhtenä sumuisempana päivänä vettäkin ropsahti.


Ikkunoissa oli kunnon kalterit.
Koko päivän ulkoilujen jälkeen uni tuli iltaisin kyllä todella nopeasti. Aamuyöllä kahden aikaan ensimmäiset kukot alkoivat kylässä kiekua ja sen jälkeen se olikin sitten aikamoista konserttia. Hauska kokemus kuitenkin ja ne kukotkin lähinnä naurattavat näin jälkikäteen.


Häirikkökukko ikkunamme takana. Se kiljui niin kovalla äänellä, että ensimmäistä kertaa ääneen herätessäni luulin sitä aasiksi. Kuten näkyy, majapaikan ympäristö oli vähemmän sliipattua.

Tuolirivit odottivat majatalomme edustalla istujia.
Majatalon isäntäpari oli äärimmäisen mukava. Ainoastaan nuoripari puhui puhui heidän kanssaan kiinaa, me tietenkään K:n kanssa emme. Silti saimme hoidettua joitakin käytännön juttuja pelkällä elekielellä. Englantia siellä ei kukaan puhunut. 



Kylä oli pienehkö, mutta ainakin yksi todella mukava ja ihmeen tasokas ruokapaikka löytyi helposti kylänraitilta. Tarjolla oli ihania, chilillä voimakkaasti maustettuja pikkuruokia, joita tilasimme aina pöydän täyteen ja sitten jaoimme herkkukulhot melkein viimeistä murua myöten. Sateisena iltana, kun emme enää viitsineet lähteä reilun sadan metrin päähän ravintolaan, söimme omassa majatalossa ihan kelpo illallisen. Kävimme vain keittiössä osoittelemassa sopivia ruoka-aineksia, joita isäntä sitten heitteli mieleistensä mausteiden, öljyjen  ja etikoiden kanssa wokkipannuun. Taisi muuten olla yksi maistuvimmista illallisista!

Kylällä oli hyvin autenttinen meininki ja olisi ollut ihan hirveästi kiinnostavaa kuvattavaa, jos vain olisin  tohtinut.. Onneksi K piteli vähän hihasta ja maltoin kiertää kauempaa ne mehukkaimmat jutut ;).












Kylän (nais-?) väki tykkäsi selvästi pyykinpesusta. Iloisia pyykkejä hulmusi tuulessa joka päivä. Luulen, että turisteja majoitettiin useammassakin tönössä. Turistit taas näyttivät olevan lähes poikkeuksetta kiinalaisia. Kiinan kielen taito oli täällä lähes välttämätöntä.








Tällä Kiinan reissulla mietin taas pitkästä aikaa valokuvaamisen etiikkaa aika paljon. Että tykkäisinkö minä, jos joku kuvaisi vaikka minun pussilakanoitani tai kotinurkkiani. Jaa-a. Riippuu kai kuvaajan asenteesta. Jos tarkoitus olisi pilkata tai olla jotenkin ylemmyydentuntoinen, en kyllä haluaisi olla kohteena. Jos kyseessä taas on kiinnostus tai vaikka vähän uteliaisuuskin, ei se mielestäni ole niin huono juttu.

Tuolla maaseudulla olimme me eurooppalaiset niitä kummajaisia, joita uteliaina ja välillä vähän naureskellenkin tuijotettiin. Ja valokuvattiin. Lapset osoittelivat sormella, ja jotkut vanhemmat tyrkkivät pienokaisiaan tekemään tuttavuutta ulkomaalaisten kanssa. Lähinnä se oli sellaista hyväntahtoista uteliaisuutta. 

Homma sai välillä aika koomisiakin piirteitä. Tuolla puistossa kävellessä joukko alle kaksikymppisiä poikia katseli minua uteliaina ja sitten yksi rohkelikko tuli minulta äärimmäisen varovasti ja kohteliaasti huonolla englannin kielellään kysymään, suostuisinko tulemaan poikien kanssa samaan valokuvaan. Siinä sitten länkkäri-täti hymyili ujojen nuorukaisten kanssa samassa kuvassa. K oli harmissaan, kun ei ehtinyt siinä hötäkässä kaivaa omaa kameraansa esille.

Vappu tuli tänä keväänä vietettyä siis Kiinan maaseudulla. Mitenkään vapun vietto ei siellä ainakaan meidän silmiimme näkynyt. Osalla kiinalaisista maanantai oli kuitenkin vapaapäivä, joten porukkaa taisi olla vähän tavanomaista enemmän liikkeellä. 

Puistosta nuoripari lensi takaisin kotiinsa ja töihin Shanghaihin ja me lennähdimme puolestamme Pekingiin. Siitä jatkossa lisää..

Nyt kuitenkin aurinkoista ja lämmintä tiistaita Amsterdamista,

Tot ziens!
Leena