torstai 29. kesäkuuta 2017


Tatsi hukassa tai jossakin 

 


En tiedä, mitä oikein on tapahtunut, mutta kynnys kirjoittamiseen on noussut päivä päivältä. Bloggaamiseni tatsi on ollut ihan kadoksissa. Päivät ovat toki olleet täynnä kaikenlaisia kiireitä ja joutilaina hetkinä olen uppoutunut lukemiseen. Mutta silti vähän ihmetyttää.

Uskolliset blogini lukijat ovat jo kohta kolme viikkoa saaneet törmätä samoihin ristikkotaloihin. Noloa.

Nyt yritän ryhdistäytyä ja kerron vähän kuulumisiani kesäkuulta.


Kuun puolivälissä olin K:n mukana Köpiksessä melkein viikon. Päiviin mahtui paljon kaupunkikävelyä, tuulta ja aurinkoa. Kiertelin kaupunkia ristiin rastiin ja kilometrejä taisi kertyä aika tavalla. 




Nyhavn



Kööpenhamina on mielestäni hyvin Amsterdamin kaltainen monella tapaa ja siksi koin oloni kivan kotoisaksi. Rentoa ja helppoa! Ja paljon meitä turisteja!! Hotellimme oli aivan Tivolin nurkalla, joten voitte vain arvata. 



Hotellihuoneemme oli aika pieni ja hämärä koppero ja vaikka olin suunnitellut tekeväni hommia koneen ääressä, en lopulta tainnut paljonkaan saada aikaiseksi. Vietin aikaa enemmänkin ulkosalla.

Strogetilla..



Sammakoita suihkulähteellä,


Max Maran mekkoja ikkunassa...


Ja Hermesin kekseliäs ikkuna. Huivit tauluina!

Nyhavnin lähellä oli valtaisa katutyömaa, joka oli suojattu hauskalla aaltoilevalla ja maaliroiskeilla koristellulla peiliaidalla. Katukuvasta tuli hauskan surrealistinen.

Kesäkiloja ei näköjään tarvitsekaan karistaa. Hoikka olo!







Taustalla Marmori-kirkon julkisivua

Keskustasta koilliseen käpötellessä päädyin Kastelletiin tähdenmuotoiselle linnoitussaarelle. Joskus aiemmin olen pari kertaa käväissyt katsomassa Pientä merenneitoa, mutta muuten tämä alue oli jäänyt minulta kiireessä huomiotta.








 




 


 

Ihania punaisia rakennuksia, vihreätä ruohoa ja niin soma tuulimylly. Aivan loistava paikka esimerkiksi piknikille, vähän kuin Suomenlinna pienoiskoossa. No, ei se toki vetänyt vertoja Suomenlahden merimaisemalle. Ei alkuunkaan, mutta silti ihan kiva.

Kotiin palattua ehdin pikaisesti pyörittää yhden päivän pesukonetta ja sitten jo saimmekin hartaasti odotettuja juhannusvieraita. Kolme viikkoa Eurooppaa kierrellyt nuoripari parkkeerasi huilailemaan ja keräilemään voimia rinkkareissunsa päätteeksi. Juhannussää oli epävakainen ja suunnitelmia piti vähän muuttaa, mutta ei se niin haitannut. Jälkiruokavohvelit paistelimme jo sisällä sateen ripottelulta suojassa. Maistuivat ne niinkin hyvässä seurassa.



Ihanaa, kun sain vaihteeksi vähän hössöttää ja keittää aamupuuroakin taas isomman satsin. Muutenkin nuoret toivat vähän vauhtia ja energiaa meille kaavoihin kangistuneille. Tavallisesti käymme kahdestaan reippaalla kävelylenkillä Scheveningenin rannalla, mutta nyt se vaihtuikin Kn ja nuorten osalta vauhdikkaaseen surffaukseen kovassa tuulessa Pohjanmeren ärhäköillä aalloilla. Minä olin onneksi tylsä ja tyydyin vain kuvailemaan ja jännittämään muiden menoa. Aallot olisivat kyllä viskanneet minut ties minne.






Aika kuluu kuin siivillä ja kesäkuu alkaa yhtäkkiä olla lopussa. Melkein vähän kauhistuttaa. 

Nyt on kyllä parasta nauttia hetkestä, eikä haikailla mitään ylimääräistä. Tässä se ihanuus on. Ihan just nyt tässä.




Onnellisia hetkiä Teidänkin kesäpäiviinne!

Tot ziens,
Leena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos kommenttiasi ei heti julkaista, älä hämmenny. Roskapostin välttämiseksi tarkistan ennen julkaisua vanhempiin postauksiin tulevat kommentit. Olen aina tosi iloinen pienestäkin oikeasta kommentista. ISO KIITOS!!