sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Heinäkuun vohvelit






Hei, kuka muistaa raudalla paistetut vohvelit?

Minä kaivoin vanhan vohvelirautani naftaliinista jo juhannuksena ja paistoin sillä ja vähän ruosteessa olevilla taidoillani jälkiruokavohvelit aattoillan jo hämärtyessä. 

Harjoitus oli tehnyt mestarin ja kun tänä ihanan aurinkoisena heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina teki mieli jotakin hyvää, helppoa ja tuoksuvaa iltapäivän kahvipöytään, pääsi rauta taas käyttöön. 

Vohveleistani tulikin nyt ilmavia ja reunoiltaan rapeita. Onkohan tämän reseptin juju noissa kaurahiutaleissa? Seuraavalla ohjeella sinäkin onnistut takuuvarmasti. Kas tässä:

Vohvelit

2 munaa
4 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl pikakaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 rkl sokeria
0,5 tl kardemummaa
50 g voita tai 0,5 dl öljyä

Vatkaa muna kevyesti rikki.
Lisää maito.
Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää munamaitoon.
Sulata voi mikrossa ja lisää sitten se (tai öljy) taikinaan.
Sekoita tasaiseksi.
Anna taikinan turvota vähän aikaa.

Sivele kevyesti öljyä sudilla vohveliraudan paistopinnoille ja paista vohvelit kuumalla raudalla kauniin kullankeltaisiksi. 

Yhteen vohveliin käytän omalla raudallani noin desilitran taikinaa, mutta kokeilemalla löydät varmasti omalle raudallesi sopivan määrän.

Koska olimme iltapäivän kahvilla vain kahdestaan, puolitin ohjeen ainesmäärät ja saimme kumpikin kaksi ihanaa vohvelia.

Tarjoiluun sopii jätski tai kermavaahto ja marjat. Tänään meidän versiossamme maistuivat makeat kotimaiset mansikat ja kaurainen vanilijakastike.



Hassua, että vanhat hyvät jutut unohtuvat välillä vuosiksi. Ehkä hauskuus onkin siinä, että niistä voi taas innostua uudelleen vuosien kuluttua. Vintageako?


Viimeinen vohveli lopputaikinasta


Herkullisia vohvelihetkiä ja kivaa heinäkuun alkua kaikille!

Tot ziens,
Leena



6 kommenttia:

  1. Hankin noin vuosi sitten uuden vohveliraudan (edellisen amerikkalaisen raudan annoimme Belizestä lähtiessä ystävälle) ja se on ollut monen laiskan illan pelastus: meillä syödään nykyään aika ajoin illalliseksi vohveleita. Toki myös ajoittain aamupalaksi ja silloin tällöin ihan vain herkkunakin. Joku kertoi minulle, että vohvelit antavat taikinassa paljon anteeksi ja olen itsekin huomannut sen todeksi. Voin sekoittaa melkein mitä vain gluteenittomia jauhoja vohvelitaikinaan ja vohvelit onnistuvat aina. Toisinaan ovat vohvelit rapeampia ja toisinaan taas pehmeämpiä mutta aina hyviä. Meidän raudalla tulee tosin neliönmuotoisia vohveleita, tuollaiset perinteisemmät kuin teillä ovat kyllä somempia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun rautani on ikivanha. Varmaankin kaksikymmentä vuotta, mutta se toimii ihan mainiosti vieläkin. Ehkä viimeiset kymmenen vuotta se on saanut etupäässä levätä. Nyt tulee ihan nostalginen olo noista vohveleista.
      Ihanaa, että teillä on vohveleita paisteltu. Kuten sanoit, se on herkullinen pelastus niin illalla kuin aamullakin. Ja herkkuna myös. Täytteet ratkaisevat!

      Poista
  2. Kiitos kivasta ohjeesta. Tässä harmittelen, että minulla ei ole vohvelirautaa. Muutama viikko sitten sellainen laite oli Lidlissä myytävänä kivalla hinnalla. En silloin ostanut, ajattelin, ettei se ole kunnollinen. Ja ei kauaakaan aikaa, kun luin, että joku bloggaaja oli ostanut kyseisen raudan. Ja käyttää sitä ahkerasti ja on tyytyväinen Lidlin vohvelirautaan. Nyt minä odottelen, että niitä tulisi taas Lidliin. Ja onhan minulla nyt hyvä ohje :)
    Heleää heinäkuuta ja herkullisia hetkiä kanaville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät hyvän raudan jostakin. Erityisen kivaa noita on paistella vaikkapa kesäterassilla tai mökillä. Usein vohvelit hupenevat ihan paistovauhtia odottaviin suihin, koska lämpiminä ne ovat parhaita. Saa olla tarkkana, että paistajakin saa osansa.

      Poista
  3. Noi on jo syöty, mutta mitäs jos seuraavalla kerralla ;)

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!